Saatan olla helposti suuttuvaa laatua. Sitten taas lepyn yhtäkkiä, ihan selittämättömästi, ilman lepyttelyä. Paha kyllä, kannan vanhoja juttuja kuitenkin sisälläni, ja voin heittää niitä ilmoille sopivan tilaisuuden tullen. Olen lapsellinen, olen riidanhaluinen, olen huomionkipeä. Olen siis huono tyttöystävä.

Joskus mietin, että mitä jos olisinkin jonkun toisen kanssa. Jonkun ihan erilaisen. Jos voisin saada ihan kenet tahansa, tuskin olisin nykyisen mieheni kanssa. Pahasti sanottu, tiedän. Luulen myös, että hän ajattelee omalta osaltaan juuri samoin. Nyt en ole enää varma tuosta tunnustuksesta, jonka tein pari lausetta sitten. En kuitenkaan pyyhi sitä pois, se saa jäädä siihen muistuttamaan minua omasta huonoudestani. Onko hän oikeasti se kaikkein mieluisin kumppani minulle? Ei hän ainakaan täydellinen ole, mutta tuskin kukaan muukaan olisi. Minulla oli nuorempana mielikuvituspoikaystävä. Hänen nimensä oli Tomi tai Teemu. (Kamalaa, etten enää muista sitä, koska hän oli silloin todella tärkeä minulle. Selvisin yläasteen yli osaksi juuri mielikuvitusmaailmani avulla.) Tomi oli täydellinen, hän osasi sanoa oikeat asiat oikealla hetkellä ja rakastin häntä sydämeni pohjasta. Oli erittäin vaikeaa luopua hänestä, mutta pikkuhiljaa mielikuvitusmaailma hälveni ympäriltäni. (Kai se tapahtui silloin, kun aloin elää.)

Takaisin alkuun. Minua ärsyttää, kun kiukutteluni ei vaikuta Villeen mitenkään. Joskus hän saattaa reagoida huvittuneesti tai kyllästyneesti, mutta sellainen ärsyttää vain tuplasti enemmän.

Hmm. Ajatukseni harhailevat aiheesta pois. Haluaisin syödä simpukoita, en ole koskaan maistanut niitä. Pizzan päällä ne voisivat olla turvallisimpia.