"Ei se ota ku muutaman päivän."
"Mikä niin?"
"Se mistä äsken puhuttiin."
"Eli?"
"Vittu sä oo taas kuunnellu yhtään."

Saan syyttää vain itseäni siitä, että meidän välille on kasaantunut väärinkäsityksiä, joista ei ole puhuttu ja joita ei siten ole korjattukaan. Pieniä riitoja ei käsitellä, eivät ne oikeastaan edes ole riitoja, kuten ei tuo yllä oleva keskustelukaan, mutta kun niitä ei käsitellä, ne jäävät mielen pohjalle kummittelemaan. Sieltä ne on sitten helppo kaivaa esiin, kun on suurempia ongelmia. Ja kun noita pieniä riitoja, jotka eivät alunperin edes riitoja olleet, on tarpeeksi samassa kasassa, niin niistä tulee isoja asioita. "Sä et oo koskaan kuunnellut, mitä mulla on sanottavaa." "Sä et ymmärrä mua." "Et sä välitä kuitenkaan." En koskaan sano ääneen ajattelevani vieläkin jotain kuukausien takaista ilkeää sanaa tai väärää tekoa, mutta ne ovat silti minussa tekemässä pahojaan.